Kuka päättää eutanasiasta?
Olin tänä aamuna Yleisradion aamu-tv:ssä keskustelemassa eutanasiasta Suomen Lääkäriliiton toiminnanjohtajan, Heikki Pälven kanssa. Keskustelun taustalla on julkisuudessa viime kuukausina näkynyt keskustelu aiheesta ja etenkin ETENE:n (valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta) tuore lausunto, jossa neuvottelukunta suosittelee eutanasiasta käytävän julkisen keskustelun aloittamista.
Paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa. Presidentinvaaleissa kyseltiin ehdokkaiden kantoja asiasta. Hetki sitten ilmestyi Iiro Viinasen ja Esko Seppäsen poliittinen keskusteluteos, jossa kirjoittajat toivoivat eutanasiaa mahdolliseksi Suomessa. Sekä Seppänen että Viinanen sairastavat Parkinsonintautia.
Exitus ry toivoo syvästi, että Suomessa käytäisiin keskustelu aiheesta avoimella ja rohkealla mielellä. Exitus kannattaa aktiivisen kuolinavun laillistamista Suomessa, mutta vasta perusteellisen keskustelun ja hoitojärjestelmän sopeuttamisen jälkeen. Tätä varten kampanjoimme tänä vuonna ja kampanjaa voi seurata hoitotahto-facebook-ryhmässämme.
Heikki Pälven kanssa käyty noin 11 minuutin keskustelu suorassa lähetyksessä oli positiivinen kokemus, huolimatta siitä, että Pälve selkeästi vastustaa eutanasiaa. Se ei haittaa, sillä hän osasi perustella asiansa hyvin. Kiinnitin huomiota muutamaan seikkaan, jotka mielestäni yleisemminkin tulevat vastaan keskusteltaessa 'armokuoleman' kysymyksestä.
Vaikka vajaat 20 prosenttia Suomen lääkäreistä olisi valmis jouduttamaan rajatuissa tapauksissa sietämättömissä kivuissa olevan kuolevan ihmisen loppua, Suomen Lääkäriliitto on vastustaa eutanasiaa jyrkästi. Tällöin esiin nostetaan periaatteellinen kysymys lääkärin etiikasta, joka yksiselitteisesti vastustaa ajatusta, että lääkäri osallistuisi potilaan surmaamiseen.
Kuka päättää eutanasiasta? Se ei voi olla kukaan muu kuin kuoleva itse, mutta näin jyrkän asian antaminen ihmisen omalle vastuulle asettaa hänet kohtuuttoman paikan eteen. Ihminen itse päättää, mutta hänellä on oltava käytössään laadukas hoito. Eutanasia on viimeinen mahdollisuus ja sellaisena sen tulee aina pysyä. Päätös oman elämän lopettamisesta voidaan perustellusti tehdä vasta yhdessä lääkärin ja omaisten kanssa.
Keskustelu lääkärin etiikasta on tärkeä, sillä lääkäri on henkilönä ja yhteiskunnallisena roolina asemassa, jossa koko ammatti-instituutio rakentuu luottamuksen varaan. Eutanasian kohdalla lääkärietiikka vaikuttaa kuitenkin liian jyrkältä, jos se perustuu pelkästään lääkärin velvollisuuteen ylläpitää elämää. Eutanasia-ongelma on pitkälti olemassa juuri siksi, että lääketieteen teknologinen kehitys on mahdollistanut elämän huomattavan pidentämisen keinotekoisesti.
Lääketieteen teknologia on luonut elävän ja kuolevan väliin teknologisen "maailman", jonka kautta liukuma terveestä sairaaksi ja sairaasta kuolleeksi rakentuu lääketieteen normittamaa väylää pitkin. Ihminen ei ole tässä järjestelmässä yksin. Etenkin kuoleva potilas on monella ulottuvuudella sidottu lääkeaineista, koneista, letkuista ja hoitajista rakentuvaan ympäristöön. Hänen oma tahtonsa on vahvassa asemassa juuri siksi, että hän on niin haavoittuvassa asemassa.
Eutanasian näkeminen yksiulotteisesti on vaikeaa, koska sitä katsotaan hyvin eri näkökulmista: elämä ilmenee mittareissa, subjektiivisesti koettuna "elämänlaatuna", lääkärin käsityksissä ja tietysti tilastoissa. Se, miten eutanasiaa olisi katsottava oikeudenmukaisesti ja eettiset periaatteet huomioiden on melkoinen keskustelu. Tätä keskustelua on käytävä, jotta poliitikot ja kansalaiset pystyvät muodostamaan perustellun ja eettisen mielipiteen asiasta.
Saattohoito törmäsi lääkärinetiikkaan - toki lievemmin - 1980-luvun lopulla. Saattohoidossa on ajatus potilaan arvokkaasta kuolemasta mutta yllättäen lääkärinetiikan ja lääketieteen tekniikan yhdistelmä osoitti lääkäri-instituutiossa oudoksuttavan käytännön: lääkärit kokevat epäonnistuvansa, mikäli potilas kuolee. Tämä johti elämän keinotekoiseen pidentämiseen ja esimerkiksi saattohoitopäätöstä saatettiin viivytellä vain siksi, että katsottiin, että hoidosta olisi vielä apua.
Tämä on tietysti mennyttä aikaa. Nykyisin Suomessa voidaan tietyissä olosuhteissa luopua elämää ylläpitävästä teknologiasta ja 'antaa ihmisen kuolla'. Toiseksi, saattohoito on antanut kuolevalle ja kuolemalle yleensä huomattavasti paremman paikan jättää elämä kuin laitoshoito. Saattohoidosta on muotoutumassa moderni kuolemisen rituaali, jota tulee kehittää ihmisarvon ja elämän kunnioittamisen nimissä.
Lääkärietiikka on usein vastatusten potilaan tahdon kanssa. Potilaan tietoinen valinta sitoo lääkäriä lääkärieettisistä syistä. Potilas voi kieltäytyä hoidosta, jopa tilanteessa, jossa hänelle aiheutuu siitä lääketieteellisessä mielessä haittaa. Vain, jos lääkäri arvioi potilaan harkintakyvyn heikenneen, hän voi ikään kuin säästääkseeni potilaan tulevaa autonomiaa, 'pakkohoitaa' potilasta.
Suomessa on se outo tilanne, että avustettu itsemurha on sallittu. Sama käytäntö on Oregonissa, yhdisvalloissa, mutta yhdellä ratkaisevalla erolla. Lääkäri saa Oregonissa kirjoittaa reseptin, jolla saa kuolettavan aineen haltuunsa. Potilas joutuu edelleen itse juomaan lääkkeen. Suomessa lääkäri ei saa avustaa millään tavalla kuolemassa, mutta mikäli potilaan omaiset haluavat järjestää itsemurhan, heillä on siihen lain puitteissa mahdollisuus. Raja tappamisen ja avustamisen välillä on tietysti häilyvä.
Suomessa on eutanasia mahdollinen myös kieltäytymällä ravinnosta, jolloin potilas kuihtuu pois - kuolee nälkään. Saattohoito, terminaalihoito, tai palleatiivinen hoito ovat kukin hieman eri asioita, mutta kaikissa niissä keskitytään kivunlievitykseen. Lääkäri voi yhdessä potilaan ja omaisten kanssa päätöksen, jossa myös luovutaan esimerkiksi antibioottihoidosta vaikeasti sairaan keuhkokuumeen tapauksessa ja täten annetaan potilaan kuolla.
Yhdysvalloissa eutanasiaa perustellaan potilaan itsemääräämisoikeudella ja Euroopassa on perinteisesti puhuttu kärsimyksen lopettamisesta. ETENE:n raportti ottaa kannan juuri kärsimyksen näkökulmasta ja korostaa sitä, että on olemassa pieni joukko kuolevia potilaita, jotka kaiken mahdollisen hoidon ja kivunlievityksen jälkeen ovat edelleen "sietämättömissä tuskissa".
Exitus ei kannata näiden ihmisten surmaamista vaan mahdollisuutta tarttua eutanasian tuomaan kuoleman jouduttamiseen. Tämä ei tarkoita yksinkertaista neuvottelutilannetta hoitavan lääkärin ja potilaan välillä. Tämä tarkoittaa pitkäjänteistä prosessia, joka on osa hyvän hoidon periaatteita ja laadukasta saattohoitoa. Päätöstä edeltää sen varmistaminen, että ihminen ymmärtää mistä on kyse, haluaa vakaan tahtonsa mukaan kuolla, kärsimys on sosiaalisesti, eksistentiaalisesti ja lääketieteellisesti "sietämätöntä" eikä potilaan hyväksi voida enää tehdä mitään. Tällaisella ihmisellä on oikeus arvokkaaseen ja rauhalliseen kuolemaan.
Esteitä on matkala mutta kuten ETENE:n raportin ensimmäisellä lehdellä todetaan "Kuolema on salaisuus, ihmiselle tuntematon", on syytä keskustella tämänpuoleisten asioiden tilasta.
Kuka sitten voi päättää eutanasiasta? Lääketieteellisesti rajaa on vaikea vetää, ihmisen subjektiivinen kärsimys voi olla vain yksi mittari, omaisille asia ei sinänsä kuulu ja poliitikot sekä lainsäätäjät joutuvat asiaan jollain tapaa suhtautumaan.
Vastakkain ovat lääkärinetiikka ja yksilönvapaus. Näiden väliin on rakennettava laadukas saattohoitojärjestelmä - johon Suomessa on vielä matkaa. Vain laadukkaan ja hyvin hoidetun saattohoidon sisällä eutanasia voidaan rakentaa yhdeksi vaihtoehdoksi, joka on rajattu kaikkien kaikkein hirveimmin kärsivien ihmisten mahdollisuudeksi.
Tarvitaan keskustelua poliitikkojen ja kaikkien kansalaisten tueksi. Tarvitaan työryhmiä, joissa on eri alojen edustajia. Potilasjärjestöjä on kuultava. Sosiaalitieteissä on tutkittava kuoleman tapahtumaa ja siihen liittyviä kulttuurisia ja yksilöllisiä ilmiöitä. On kehitettävä mittareita kivulle ja kärsimykselle. Kuolema tulee kyllä aivan varmasti. Saattohoitoa on sikäli kehitettävä osaksi hyvää hoitokäytäntöä ja se on oltava kaikille mahdollinen, toivottava ja inhimillinen tapa kuolla. Eutanasia on tässä suuressa keskustelussa yksi tärkeä asiakokonaisuus.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Eikös se ole ihminen itse! Eikä tämä ollu edes kysymys.
On turha edes kuvitella, että kyseiseen kysymykseen saadaan moraalinen vastaus, jos päättäjäksi ajatellaan jokin muu kuin ihminen itse.
Jo nyt ihmisellä on oikeus vaatia hoitoja lopetettavaksi, joten on pelkkää tekopyhyyttä julistaa, että lääkärin vala sitä sun tota, koska lääkärin vala ei vaadi ihmistä vaatimaan mielettömiä palkkojakaan.
Lainsäädäntö ei Suomessa kiellä itsemurhassa avustamista. Oikeudessa on ennakkotapauksia siitä, että tällaista toimintaa on pidettävä laillisena. Mitä lääkäreihin tulee, niin minun tietääkseni mitään ohjeistusta ei ole, eivätkä lääkintäviranomaisetkaan ole ottaneet asiaan mitään kantaa, joten asia on yksittäisen lääkärin harkinnassa. Mikään laki ei siis kiellä lääkäriä avustamasta itsemurhassa. Yhtään ennakkotapausta en tunne.
Eikös näiden lääkäreiden mielipiteistä pitäisi tehdä julkisia? Samaan nettiluetteloon, missä luetellaan viralliset lekurit, pitäisi lisätä myös suhtautuminen eutanasiaan ynnä muu vatun "vakaumus". Yksi syy, miksi omatekemä etukäteis-eutanasia tulee näin vanhemmiten usein mieleen, on se että pelottaa tosissaan sellaset saattohoitajat, jotka tarjoaa kivunlievitykseen raamattua. Hihhulilääkäreitä kun tuntuu olevan aika paljon.
Myös minä kirjoitin blogin samasta asiasta:
http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/98433...
Tunnen tapauksia, joissa ihminen kuolee sietämättömiin kipuihin, joita lääketieteen keinoin ei pystytä torjumaan.
Silloin olemme velkaa lähtevälle sen, että lääketieteen avulla hänelle turvataan arvokas ja armokas huolema hänen omasta tahdostaan.
Lääkäriliitto ei ole auktoriteetti tässä asiassa. Suomen lääkärikoulutuksessa, jonka lisäämistä Lääkäriliitto vastustaa palkkapoliittisin perustein ilmeisestä lääkärivajeesta huolimatta, ei käsitellä kuin pari tuntia kuolemaa, saattohoitoa ja kuolevan ihmisen psyykeä. Lääkärikuntamme on elämän mutta ei kuoleman osaajia.
Parantumattomasti sairaana sietämättömien kipujen runtelemana kansalaisena vaadin hyvää kuolemaa (eutanasia on suomeksi hyvä kuolema) kansalaisoikeudekseni.
On kohtuutonta, että minut pakotetaan muussa tapauksessa kävelemään (vaikka en taida siinä tilanteessa enää kyetä kävelemään) junan alle. On otettava huomioon myös veturinkuljettajan inhimilliset tunteet.
Mitään lääkärivajetta Suomessa ei ole. Vertaapa vähän lääkäri- ja erityisesti erikoislääkärimääriä suhteessa väkilukuun. Koulutuksen laatu kärsii jo nyt siitä, että opiskelijoita on liikaa.
Yritäpä joskus päästä Itä-Suomessa terveyskeskuslääkärin vastaanotolle niin saat käsityksen siitä, että lääkäreitä ei riitä kaiken kansan käyttöön.
Meillä on 3 500 ulkomailla koulutettua lääkäriä, ja yli 1 000 sellaista, joiden äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi. Kysypä mökin mummolta, kuinka turvalliseksi hän kokee elonsa, kun lääkärin puhetta ei ymmärrä.
Suomen lääkäritiheys on EU:n alhaisimpia. Muualla on omalääkäreitä ja voi jopa saada lääkärin kotikäynnille.
Et voi olla tosissasi, Roponen.
Koeta saada aika terveyskeskuslääkärille vaikka Töölössä. Erikoislääkäristä puhumattakaan.
Mehiläisestä sen saat. Firma ei maksa verojaan Suomeen, joten sitäkään ei enää halua käyttää.
Roponen elää toisella planeetalla.
Seppänen ei paljon lääkäripulasta tiedä. Eutanasiaan en ota kantaa tässä. 80-luvulla Suomessa oli n 2800 lääkäriä ja kuka puhui lääkäripulasta?! Ei kukaan. Sittemmin, kun kunnanlääkäri-systeemi romutettiin, ja vaikka työelämässä olevia lääkäreitä on nyt noin 23 000, niin sinne Itä-Suomen terveyskeskuksiin ei saada siltkikään lääkäreitä! Miksi ihmeessä?
Miksi?
Muuttavatko lääkärit muun muuttoliikkeen mukana? Säilyvätkö epähoukuttelevat kunnat ja työpaikat edelleen sellaisina? Vika on rakenteellinen, ei lukumääräinen. Tulet näkemään vielä elämäsi aikana, että nyt lisättävä lääkärimäärä ei tule ohjautumaan huonoihin työpaikkoihin, eli useimmiten syrjäisiiin terveyskeskuksiin.
Miten sinä entisenä kansanedustajana ja viisaana miehenä olisit tehostanut esimerkiksi Ilmavoimiemme iskukykyä? Olisitko tuosta vain lisännyt lentäjien koulutusta ja samalla muuten irtisanonut muutamia kantahenkilökuntaan kuuluvia kouluttajia? Haluaisitko lisätä lääkärikouluun aloituspaikkoja siksi, että niiden itsekkäiden paskojen palkat sitten ajan ja kilpailun myötä laskisivat? Tässäkö se perimmäinen syy?
En usko, että olet asiaan edes perehtynyt. Korjaa tietosi edes tuosta, että paljonko Suomen lääkärikoulutuksessa käsitellään kouluaikana saattohoitoa, kuolemaa ja kuolevan ihmisen psyykeä.
Et ole uskottava. Hei
Sen sijaan että ilmoitat minun olevan väärässä voisit kai kertoa, miten paljon lääkärikoulutuksessa käsitellään saattohoitoa, kuolemaan ja ko. psyykeä. Minä sanon, että 2 tuntia.
Mitä sinä sanot?
Haluaisin lisätä lääkäreitä niin että ihmiset saavat sairauksiinsa ammattiapua asuinpaikasta riippumatta, siis Helsingissäkin. Nyt ei lääkeäreitä ole riittävästi, niin että se tavoite toteutuu.
Mitä sinä ehdotat tehtäväksi?
Minä sanon, että opetusta saadaan enemmän. Sanon koska tiedän; olen itse saanut sitä. No, en silti väitä, että sitä opetusta paljon olisi vielä ollut. Fokus on kuitenkin ollut enemmän ainakin vielä parantavissa hoidoissa. Kun nyt mulla on koulua vielä pari vuotta jäljellä, niin arvioisin, että itse opetusta olen saanut varmaan sen 10 tuntia, vaikkakin saattohoidon nimellä ei ole yhtään luentoa vielä pidetty. Sen sijaan kuolevan kohtaamista ja siihen liittyviä ajatuksia on käsitelty alkaen jo prekliinisistä kursseista sellaisella mestari-kisälli -meinigillä. Opiskelijat ovat kysyneet asiasta enemmän kuin ehkä arvaatkaan. Paljonkohan tästä kertyisi tunteja itse aiheen ympärillä, josta kysyt? Hankala arvioida, mutta luulen että pari-kolmekymmentä tuntia. Eihän sekään vielä välttämättä tarpeeksi ole. Ja sekin on syytä muistaa, että kaikki eivät kokeneempienkaan puheesta opiksi...
Olet mielestäni väärässä, kun haluat korjata rakenteellista ongelmaa lääkäreiden määrällä. Samalla meinigillä Saksa yritti pehmittää Ranskan I maailmansodassa; toimii pitemmän päälle, mutta älyttömän kalliiksi se tulee. Poliitikkona osaisit varmaan paremmin vastata siihen, miten muuttoliikettä (lääkärithän muuttavat myös) hillittäisiin, jotta niihin syrjäisimpiin tai huonoimpiin terveyskeskuksiin riittäisi työntekijöitä? Onko sentralisaatio siis tässä vain haitaksi? Maailman menoa jo nähneenä ihmisenä varmasti muistat, että miten silloin kunnanlääkäriaikoina ei tarvinnut paljon lääkäriaikaa jonottaa, vaikka lääkäreitä oli paljon vähemmän tällöin. Muistathan?
Minä ehdottaisin esimerkiksi väestövastuun palauttamista terveyskeskuslääkäreille, ja tällaista kunnanlääkärimeinigin palauttamista. Tk:t muuttuisivat piankin paljon houkuttelevemmiksi työnantajiksi. Oulun kaupungin sosiaali- ja terveystoimenjohtaja muuan vuosi sitten tarjolla tuumasi Kalevan haastatattelussa, että heillekin tekijöitä olisi periaatteessa ollut ja rahaakin oli riittävästi tarjolla, mutta työpaikat muualla olivat vain mukavampia. Raha siis ei ole ollut ratkaiseva tekijä lääkäreiden työhönhakeutumisessa.
Tiesitkö sitäkään, että vuosittain tuhlaantuu 200 lääkärityövuotta siihen, että lääkärit yrittävät kamppailla yhä vain lisääntyvän (sähköisen) paperityön kanssa? Jos lääkäri ottaa tk:ssa vastaan potilaita esim puolen tunnin välein, niin 10 min tästä ajasta hän käyttää asiakirjojen täyttämiseen. näin lääkärin työajasta saadaan tuhlaantumaan 20 min per tunti melko tehottomaan työntekoon.
Poliitikkona osasit olla vastaamatta moneen kysymykseeni, joten voisitko nyt vastata (jos ylipäätään vastaat koko viestiin) kaikkiin lauseisiin, jossa on kysymysmerkki perässä. Näin keskutelijat saisivat parempaa kuvaa, missä meidän tietotasomme liikkuu.
yst terv Lauri
.
Sinä: Minä sanon, että opetusta saadaan enemmän. Sanon koska tiedän; olen itse saanut sitä. No, en silti väitä, että sitä opetusta paljon olisi vielä ollut. Fokus on kuitenkin ollut enemmän ainakin vielä parantavissa hoidoissa. Kun nyt mulla on koulua vielä pari vuotta jäljellä, niin arvioisin, että itse opetusta olen saanut varmaan sen 10 tuntia, vaikkakin saattohoidon nimellä ei ole yhtään luentoa vielä pidetty. Sen sijaan kuolevan kohtaamista ja siihen liittyviä ajatuksia on käsitelty alkaen jo prekliinisistä kursseista sellaisella mestari-kisälli -meinigillä. Opiskelijat ovat kysyneet asiasta enemmän kuin ehkä arvaatkaan. Paljonkohan tästä kertyisi tunteja itse aiheen ympärillä, josta kysyt? Hankala arvioida, mutta luulen että pari-kolmekymmentä tuntia. Eihän sekään vielä välttämättä tarpeeksi ole. Ja sekin on syytä muistaa, että kaikki eivät kokeneempienkaan puheesta opiksi...
Minä: Puhun opetuksesta, sinä ymmärtääkseni kysymys- ja vastausosastosta. Yhtä kaikki, ainakaan saattohoito-opetusta ei ole enempää sinullekaan tulossa kuin tuo 2 tuntia Juha Hännistä. Mestari-kisälli-menetelmä on ihan hyvä, toimiva ja tehokaskin, mutta sehän ei kai ole tentittävä opetusaine.
Sinä: Olet mielestäni väärässä, kun haluat korjata rakenteellista ongelmaa lääkäreiden määrällä. Samalla meinigillä Saksa yritti pehmittää Ranskan I maailmansodassa; toimii pitemmän päälle, mutta älyttömän kalliiksi se tulee. Poliitikkona osaisit varmaan paremmin vastata siihen, miten muuttoliikettä (lääkärithän muuttavat myös) hillittäisiin, jotta niihin syrjäisimpiin tai huonoimpiin terveyskeskuksiin riittäisi työntekijöitä? Onko sentralisaatio siis tässä vain haitaksi? Maailman menoa jo nähneenä ihmisenä varmasti muistat, että miten silloin kunnanlääkäriaikoina ei tarvinnut paljon lääkäriaikaa jonottaa, vaikka lääkäreitä oli paljon vähemmän tällöin. Muistathan?
Minä: En muista, mutta tiedän niin olleen, ei kuitenkaan minun kaupunkilaispojan kokemuspiirissä.
Arvelisin lääkäreiden määrän lisätarpeen johtuvan myös tautien ja eliniän lisääntymisestä, uusista erikoisaloista (kosmeettinen kirugia yms), tutkimustyön tarpeista ja myös alan naisistumisesta (tarkoitettu sukupuolineutraaliksi kannanotoksi). Harva nuori lääkäri kokee ammatin sellaiseksi kutsumustyöksi, jota vanhan ajan kunnanlääkärit kuulemma pitivät tärkeänä. Nuoriso haluaa mukavat työajat suurissa asutuskeskuksissa harrastusmahdollisuuksien tarjonnan ja puolison työpaikkatarpeen takia? Rahakin on mukana kuviossa.
Mieluummin on koulutettava enemmän lääkäreitä kuin vähemmän, jotta terveyskeskustoimet rupeavat kiinnostamaan.
Lääkärikoulutus tulee meille veronmaksajille niin kalliiksi, että on mieluummin lisättävä pakollista terveyskeskusharjoittelua kuin siitä luovuttava tai se korvattava keikkalääkärihommissa ulkomaisten kermankuorintayritysten palveluksessa.
Kun Suomessa lääkäritiheys on EU:n alhaismpia, mihin ne muualla sitten tarvisevat enemmän lääkäreitä?
Sinä: Minä ehdottaisin esimerkiksi väestövastuun palauttamista terveyskeskuslääkäreille, ja tällaista kunnanlääkärimeinigin palauttamista. Tk:t muuttuisivat piankin paljon houkuttelevemmiksi työnantajiksi. Oulun kaupungin sosiaali- ja terveystoimenjohtaja muuan vuosi sitten tarjolla tuumasi Kalevan haastatattelussa, että heillekin tekijöitä olisi periaatteessa ollut ja rahaakin oli riittävästi tarjolla, mutta työpaikat muualla olivat vain mukavampia. Raha siis ei ole ollut ratkaiseva tekijä lääkäreiden työhönhakeutumisessa.
Minä: Minulle se sopii, mutta arvelen, että nuoret lääkärit eivät ole siihen valmiita.
Sinä: Tiesitkö sitäkään, että vuosittain tuhlaantuu 200 lääkärityövuotta siihen, että lääkärit yrittävät kamppailla yhä vain lisääntyvän (sähköisen) paperityön kanssa? Jos lääkäri ottaa tk:ssa vastaan potilaita esim puolen tunnin välein, niin 10 min tästä ajasta hän käyttää asiakirjojen täyttämiseen. näin lääkärin työajasta saadaan tuhlaantumaan 20 min per tunti melko tehottomaan työntekoon.
Minä: Tiesin. ja se sietämätöntä byrokratiaa. Lääkärinaika tk:ssa ei muuten ole puoli tuntia/potilas, vaan jopa (ja varsinkin keikkahommissa) 10 minuuttia/potilas. Se on sietämätöntä kansanterveystyön privatisoimisen esivalmistelua, jossa poliitikot ajetaan tuhoamaan julkinen järjestelmä palvelujen laadun heiketessä.
Sinä: Poliitikkona osasit olla vastaamatta moneen kysymykseeni, joten voisitko nyt vastata (jos ylipäätään vastaat koko viestiin) kaikkiin lauseisiin, jossa on kysymysmerkki perässä. Näin keskutelijat saisivat parempaa kuvaa, missä meidän tietotasomme liikkuu.
Minä: Vastattu on.
Sinä: yst terv Lauri
Minä: yt Esko
Sinä: Puhun opetuksesta, sinä ymmärtääkseni kysymys- ja vastausosastosta. Yhtä kaikki, ainakaan saattohoito-opetusta ei ole enempää sinullekaan tulossa kuin tuo 2 tuntia Juha Hännistä. Mestari-kisälli-menetelmä on ihan hyvä, toimiva ja tehokaskin, mutta sehän ei kai ole tentittävä opetusaine.
Voipi pitää paikkansa, mutten vielä tiedä. Minä olisin valmis kuulemaan enemmän teoriapohjaakin saattohoidon tiimoilta. Silti olen sitä mieltä, että käytäntö opettaa tehokkaammin, Esimerkkitapaus: sain tammikuussa seurata erikoissairaanhoidon päivystyksessä, miten päivystävä kirurgi osasi kertoa potilaalle vatsan tietokonekerroskuvauksesta löytyneestä vahvasta syöpäepäilystä.
Minä: En muista, mutta tiedän niin olleen, ei kuitenkaan minun kaupunkilaispojan kokemuspiirissä.
Arvelisin lääkäreiden määrän lisätarpeen johtuvan myös tautien ja eliniän lisääntymisestä, uusista erikoisaloista (kosmeettinen kirugia yms), tutkimustyön tarpeista ja myös alan naisistumisesta (tarkoitettu sukupuolineutraaliksi kannanotoksi). Harva nuori lääkäri kokee ammatin sellaiseksi kutsumustyöksi, jota vanhan ajan kunnanlääkärit kuulemma pitivät tärkeänä. Nuoriso haluaa mukavat työajat suurissa asutuskeskuksissa harrastusmahdollisuuksien tarjonnan ja puolison työpaikkatarpeen takia? Rahakin on mukana kuviossa.
Mieluummin on koulutettava enemmän lääkäreitä kuin vähemmän, jotta terveyskeskustoimet rupeavat kiinnostamaan.
Lääkärikoulutus tulee meille veronmaksajille niin kalliiksi, että on mieluummin lisättävä pakollista terveyskeskusharjoittelua kuin siitä luovuttava tai se korvattava keikkalääkärihommissa ulkomaisten kermankuorintayritysten palveluksessa.
Kun Suomessa lääkäritiheys on EU:n alhaismpia, mihin ne muualla sitten tarvisevat enemmän lääkäreitä?
Totta toinen puoli; on itsestään selvää, että lääketieteen kehittyessä myös uusia työpaikkoja on syntynyt. Sekin lienee selvää, että myöskin nuoret lääkäriopiskelijat arvostavat iäkkäämpiä sukupolvia enemmän joustavia työaikoja ja vapaa-aikaa. Silti olet runttaamassa määrällä tätä rakenteellista ongelmaa. Niin kuin aiemmin kirjoitin, toimii varmasti pitemmän päälle. Yhden lääkärin kouluttaminen maksaa noin 140 000 € (ei ole tähän hätään esittää nyt lähdeviitettä), joten 170 lisäpaikkaa yliopistoihin lähivuosina tuo sen kaltaisen lisälaskun sitten...
Tähän astiset aloituspaikkojen lisäyksistä tulleet "uudet" lääkärit ovat valuneet privaattipuolelle, ja tällainen suuntaus tulee jatkumaan niin kauan kuin eriarvoistuminen ja ihmisten maksukyky ostaa se sairaus- tai tapaturmavakuutus on tallella. Voi olla surullista, mutta totta se on. Ymmärtänet, että jos on valittavana hyvä ja joustava työnantaja sekä kehnomaineinen työnantaja, niin lääkäritähän menevät niihin keikkafirmoihin. Pakollista harjoitteluaikaa tk:ssa voi lisätä, mutta olisiko järkevämpää kuitenkin muuttaa terveyskeskuksien rakenteellisia ongelmia, jolloin lääkärit saattaisivat jäädä jopa vapaaehtoisesti pitemmäksi aikaa sinne?
Tuohon lääkäritiheyteen en osaa kommentoida mitään, kun en siitä aiemmin ole kuullut enkä tuota ole tiennyt. Onko Suomessa samalla Euroopan alhaisimpia asukastiheyksiä?
Sinä: Minulle se sopii, mutta arvelen, että nuoret lääkärit eivät ole siihen valmiita.
Olen eri mieltä, nimittäin tiedän, että useat nuoret lääkärit nimenomaan haluaisivat väestövastuuta ja pysyvyyttä tk-virkaan.
Minä: Tiesin. ja se sietämätöntä byrokratiaa. Lääkärinaika tk:ssa ei muuten ole puoli tuntia/potilas, vaan jopa (ja varsinkin keikkahommissa) 10 minuuttia/potilas. Se on sietämätöntä kansanterveystyön privatisoimisen esivalmistelua, jossa poliitikot ajetaan tuhoamaan julkinen järjestelmä palvelujen laadun heiketessä.
Tästä olemme samaa mieltä
Aurinkoista sunnuntaita,
t. Lauri
Kuka päättää eutanasiasta?
Uskovainen aines.
"Exitus (...) tarkoittaa pitkäjänteistä prosessia, joka on osa hyvän hoidon periaatteita ja laadukasta saattohoitoa.
(...)Vastakkain ovat lääkärinetiikka ja yksilönvapaus. Näiden väliin on rakennettava laadukas saattohoitojärjestelmä - johon Suomessa on vielä matkaa. Vain laadukkaan ja hyvin hoidetun saattohoidon sisällä eutanasia voidaan rakentaa yhdeksi vaihtoehdoksi, joka on rajattu kaikkien kaikkein hirveimmin kärsivien ihmisten mahdollisuudeksi."
Kirjoitukseen on rakentunut sisään ajatus, että julkisen tervenhoitomme tila tällä hetkellä, on lääkäreiden ammattietiikan mukaisen vastuullisuuden vuoksi a priori laadukasta.
Onko niin, että julkisen terveydenhuollon alasajo, vaikuttaisi juuri vastakkaiseen kehitykseen - hoidon välilliseen tai välittömään, valikoivaan laatuun.
Olen ymmärtänyt, että hyvä, vastuullinen hoito, on potilaan varallisuudesta ja yhteiskunnallisesta asemasta riippuvainen. Tuorein kuulemani esimerkki: Hammas - jonka aiheuttama tulehdus uhkasi aivoja - joudutaan poistamaan, mutta uuden, välttämättömän siltahampaan saaminen edellyttäisi yksityiselle lääkärille menoa. Hampaastaan hän joutuisi maksamaan noin 2 500 euroa.
On selvää, että esimerkkini ei välittömästi kuulu eutanasian piirin, jota itse ajatuksena kannatan.
Oikeus oman ruumiinsa hallintaan, kuuluu yksilön oikeuksien piiriin. Ahneuden roolia tässä(kin) yhteydessä, olisi hyvä alkaa miettiä.
Jos asiaa katsoo tästä näkökulmasta, niin voidaanko kirjoituksessa mainitun laadukkaan hoidon kriteerit todellakin - nykyisin ja tulevaisuudessa - ulottaa privilegioon kuulumattomien, pienillä tuloillaan elävien henkilöiden joukkoon.
"Tuorein kuulemani esimerkki: Hammas - jonka aiheuttama tulehdus uhkasi aivoja - joudutaan poistamaan, mutta uuden, välttämättömän siltahampaan saaminen edellyttäisi yksityiselle lääkärille menoa."
Aika yksinkertainen tilanne. Lääkäri poisti terveyttä ja mahdollisesti henkeäkin uhkaavan tilan (oletettavasti) leikkauksella ja antibiootti kuurilla. Kuitenkaan Kosmeettinen kirurgia ei kuulu julkisen puolen tehtäviin kuin poikkeustapauksissa. Hampaan puuttuminen, oli syy mikä tahansa, ei tälläinen poikkeus ole.
On myöskin oletettavaa, että Sillä "yksityisellä" lääkärilla on mahdollisuus KELA korvaukseen hoidosta, joten ei sekään niin kauhean kallista enää ole. Joskin kalliimpaa, kuin julkisen puolen hoidot, korvaksesta huolimatta.
Tarvitaan tappajien ammattikunta hoitamaan asiaa. Jos ihminen haluaa kuolla, niin mustapukuiset viikatemiehet tulevat katsomaan ja asiasta vielä keskustellaan. Päätöstä voi tuolloin vielä harkita, eikä lääkärin etiikan suhteen tule mitään ongelmia, sillä ei tappamiseen mitään lääkistä tarvita, vaan kivuttoman tappamisen voi hoitaa vaikka jostakin ohjekirjasesta lukemalla. Itseaiheutettusta tai avustetusta kuolemasta ei pidä myöskään luoda mitään miellyttävää mielikuvaa, sillä emmehän tiedä kuinka miellyttävää tai hirvittävää se kuoleminen oikeasti on. Ajatusta hengen riistämisestä itseltään ei pidä missään nimessä ruokkia. Nuoret tekevät itsemurhia joidenkin sydänsurujen tähden ja esimerkiksi Imatralla suosittu itsemurhantekopaikka on itsemurhan tehneiden muistoksi pystytetyn patsaan läheisyydessä. Itsemurhan tehneiden muistoksi pystytetty patsas itsessään ruokkii itsemurha-ajatuksia. Tekee itsemurhasta hyväksyttävän.
Tuskien ja kipujen tähden elämänsä päättämistä ajatteleva henkilö ei kaipaa saattohoitoa, sillä kipujen vuoksi elämänsä päättämistä ajatteleva ei mitään muuta kykene ajattelemaan kuin omaa kipuaan.
Jouduin joskus humalaisen yliajamaksi ja kovien kipujen johdosta olisin halunnut että olisivat sairaalassa amputoineet molemmat jalkani. Kun on kovat kivut, niin ei osaa ajatella asioita järkevästi.
Ihminen jolla on tarpeeksi kovat kivut kuolee vaikka giljotiinissa. Kuolemasta ei pidä tehdä mitään houkuttelevan näköistä vaihtoehtoa, kuten ne jotka vielä järjissään kuolemaa ajattelevat toivoisivat sen olevan.
Kun lääkärit vetoavat valaansa tässä asiassa, heistä tulee pelkureita.
Erittäin vaikea aihe, mutta kannatan keskustelua asiasta. Lääkärien ja hoitajien tulee vaalia elämää. Rajan veto sille, että milloin elämän vaaliminen pitää lopettaa on hankala.
Hoitotahdon laatimista kannatan ja myös toiveiden esittäminen oman hoidon kannalta on suositeltavaa. http://www.muistiasiantuntijat.fi/modules/doku/fil...
Heikki Pälven kommentti ihmetyttää minua. Hänen mielestään on lääkärin etiikan vastaista lähteä sille tielle että potilaita lähdettäisiin surmaamaan.
Niin kuitenkin tehdään koko ajan. Kyse ei kuitenkaan ole lempeästä kuolemasta, vaan siitä, että lääkäri tekee päätöksen siitä, että potilasta ei enää hoideta ja sitten lopetetaan nesteytys. Miksi tästä ei puhuta enempää. Miksi lääkärit kiertelevät tuota tosiasiaa? Onko eettisempää tappaa potilas ravinnon hukkaan kuin antaa se aine jolla potilas kuolee kivutta?
Kuka lääkäri tätä tosiasiaa kiertelee? Joskus vaan hengityskoneen virtakytkin käännetään off-asentoon, ei silti niinkään armomurhan vuoksi. Tällaista passiivista eutanasiaa ja "hoidon järkeistämistä" tapahtuu päivittäin sairaaloissa, mutta se on kuitenkin eri asia kuin kuolettavan lääkkeen antaminen.
Ketään ei tapeta ravinnon puutteeseen. Jos tiedät jonkin tapauksen, niin kerro että voidaan tehdä kantelu. Sekoitat asian varmaan palliatiivisen ja kuratiiviseen hoitoon, joka on potilaan paranemiseen tähtäävää.
Topelius
"Isäni kuoli viime talvena passiiviseen eutanasiaan, suomalaisessa sairaalassa. Mikäli hän ei olisi ollut jo lähtökohtaisesti pahasti dementoitunut ja iäkkäänä sinänsä jo "valmis" kuolemaan, olisin saattanut nostaa tapahtumasta metelin.
Kävin 1-2 kertaa viikossa katsomassa häntä (vuodepotilasta) viimeisen kuukauden aikana. Ihmettelin, kun hän ei juonut mitään vauvamukista tarjotessani ja toisaalta hänellä ei ollut tiputusta (nesteytystä) päällä kertaakaan viimeisten elinviikkojen aikana.
Kun kysyin asiaa osastonhoitajalta, tämä vastasi:
"Isäänne hoidetaan asianmukaisesti.""
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?f=11...
"Pari vuotta sitten jouduin valitettavasti seuraamaan läheisen ihmisen kuolemista sairaalassa.
Käsittääkseni varsinainen kuolinsyy oli passiivinen eutanasia, kun ilman nesteytystä elintoiminnot romahtivat.
Kuitenkin ko. henkilö oli jo tilassa, jossa pitkälle edenneen syövän ja sen etäpesäkkeiden vuoksi elämä oli loppumetreillä joka tapauksessa.
Koko ikävästä prosessista jäi sellainen käsitys, että hoitajat ja lääkärit eivät halunneet puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja ilmiselvästi pelkäsivät koko ajan, että sukulaiset nostavat metelin hoitovirheestä, vaikka sukulaiset kuinka vakuuttivat ymmärtävänsä, että loppumetreillä tässä ollaan.
Niinpä esimerkiksi pyydettäessä kipulääkitystä lisää potilaan tuskien vuoksi, ilmoitettiin, että ei voi lääkettä antaa, koska se voisi olla maksalle kohtalokasta. Noh, maksa oli jo mennyttä kalua ja turvonnut jalkapallon kokoiseksi, joten minusta kivun lievitys olisi ollut tärkeämpää kuin maksan kunnosta huolehtiminen, mutta hoitovirhesyytteen pelossa kipulääkitystä ei uskallettu lisätä.
Useissa tapauksissa minusta aktiivinen eutanasia voisi olla armeliaampi vaihtoehto tai ainakin pelisäännöt pitäisi selventää. Nykyisellään kukaan ei uskalla tehdä mitään, mutta janoon tappaminen on sallittua... onko se nyt sitten inhimillistä?"
Onko ainuttakaan asiaa, jota osaisit käsitellä asiallisesti?
Johanssonin maailmassa surmataan ihmisiä mennen tullen?
Saskia
En väitä että ihmisiä surmataan sairaaloissa mennen tullen, mutta tiedän että ns. pssiivinen eutanasia on sairaaloissa yleistä. Minulle on henkilökohtaisesti kaksi lääkäriä asiasta kertonut. He sanoivat, että se on sairaalassa yleinen käytäntö kun hoidot eivät enää tehoa.
Myös Sirpa Asko-Seljavaara on asiasta julkisuudessa puhunut, hänen mielestään tuollainen näännyttäminen on ihan ookoo juttu, koska se ei ole aktiivista eutanasiaa.
Jos lääkärien etiikka velvoittaa heidät mieluummin kiduttamaan ihmisiä kuin auttamaan pääsemään kärsimyksistä ja kunnioittamaan ihmisarvoa, uskaltanen kyseenalaistaa tuon etiikan absoluuttisuuden.
Eutanasiasta,eli suomenettuna potilaan surmaamisesta päättää kovien arvojen lääkäri.
Sellainen lääkäri, jonka mielestä yksityinen sektori on oikea tapa järjestää terveyspalvelut, ja- joka ei näe mitään outoa siinä, että lääkärit tienaavat hirmutuloja.
Sellainen lääkäri, jota ei kiinnosta, muut kuin maksavat potilaat,- ja- joka ei pohdiskele onko vähävaraisilla varaa hänen palveluksíinsa, joille ei ole kuitenkaan kuluttajasuojaa.
Sellainen lääkäri, joka äänestää 100% varmuudella,- ja aina Kansallista Kokoomusta,- tai Rkp:tta. Ei koskaan vasemmistopuolueita, joita tuo lääkärityyppi vihaa.
Eutanasiaa kannattava lääkäri on sielultaan samankaltainen, kuin suunnitteleva murhaaja. Ei äkkipikaisuuksissaan tappaja, vaan suunnitelmallisesti potilaansa surmaaja.
Jo eutanasia-keskustelussa sitä kannattava on osa murhan suunnittelua. Ne, kovan linjan lääkärit odottavat vain lakia, joka surman oikeuttaa.
MUODOLLINEN lainporsas riittää, kuten oikeistolaisille aina. Sen olemme taas saaneet nähdä.
Kun laki tullee joskus voimaan,- ja yleistyy kansainvälisesti, alkaa lääketieteellisin perustein potilaiden surmaaminen todenteolla.
Silloin miestä/naista kaatuu, kuin heinää...
...Kyllä jämpti on niin...
Ps. Kummallista, kun lääkärin ammattti on arvostetuin, vaikka ne tekevät kaikista ammateista eniten virheitä,- ja vääriä päätöksiä.
Miettikää miksi ihmisen saadakseen 5- euron lääkereseptin, pitää ensin maksaa 60-120 euron maksu lääkärille saadakseen sen.
Julkiselta saisi halvemmalla, jos pystyy odottamaan kuukauden.
Tuolla SeppäsEskon blogissa eutanasiaa persutellaan potilaan sietämättömillä kivuilla.
Mitä se tarkoittaakaan? Sietämätöntä kipua on monenlaista, mutta niin sietämätöntä ei olekaan, etteikö sitä hoitamaan kyettäisi.
Minä olen kokenut sietämätöntä kipua, mutta se ei ole ollut pitkäaikaista.
No, eräs hammaskipu kesti useita päiviä,- ja voin sanoa, että se oli lamaannuttavaa, kovaa kipua.
Ihmistä ei tarvitse surmata kovan kivun takia. Silloin on käytettävä vaikka lääkkeelliseen koomaan nukuttamista.
Se toki on kallista,- ja sitä tarkoitinkin ensimmäisessä kommentissani, että kovan linjan lääkärille raha on tärkeämpää, kuin potilaansa henki.
Sitten on itsemurhaamisen mahdollisuus, joka pitää olla oikeus. Mutta, sen pitää olla selkeästi itsensä tappaminen.
Tietysti minulle tuli naurettava ajatus tästäkin mieleeni, että kovan linjan oikeistolääkäri jääväisi itsensä menemällä käytävään siksi aikaa, kun potilas tappaa itsensä huoneessaan.
Hän tulee parin minuutin jälkeen takaisin huoneeseen,- ja toteaa- hups, sehän kuolla kupsahti äkkiä, pitääpä tehdä kuolintodistus.
Sinä et tiedä miltä toisen ihmisen sietämätön kipu tuntuu.
Toisekseen: Kenelläkään ei ole velvoitetta elää, vai onko ?
Eli orjia? Kelle? En minä ainakaan ole.
Mitä tarkoitat, puhutko minulle?
Ei ole tapana puhua tietokoneruuduille.
Kyllä Markku Tyrylle kirjoitin. Tai yleensähän näitä kai kirjoitetaan yleisesti vaan 'jollekin'.
Ps. jos lukee täällä netissä toisen kirjoituksen väärin, niin tulisiko kirjoittaa esim. -oho, kuulin väärin?
Menen poies kun perse puutuu. Illan jatkoa.
"Menen poies kun perse puutuu."
Hyvä Kirnu. Perseessäsi ei ole kovaa kipua, koska se puutuu.
Puutuminen on useimmiten lääketieteellisen toimenpiteen seuraus, mutta joskus luonnollistakin, kuten Seppo Kirnulla nyt.
Eivät tiedä lääkäritkään, jotka sanovat kivun mittaamisen olevan mahdotonta.
Toinen kestää, toinen ei.
Sietämätön kipu on tarkasteltavaa sanan sietämätön osalta.
Kun kipu on sietämätöntä, on elämää ilman eutanasiaakin hyvin vähän jäljellä,- ja tietoista tajuntaa vielä vähemmän.
Ihminen ei kestä sietämätöntä kipua kuin hetken, ennen kehon puolustusreaktiota.
Kova kipu,- ja sietämätön kipu ovat eri asioita. Kovaa kipua voi joutua kärsimään pitkäänkin, ellei pääse lääkärin hoitoon.
Heti, kun pääsee hoitoon, kovasta kivusta pääsee eroon,- ja nyt en tarkoita Buranalla eroon päästävistä kivuista.
Suomessa lääkärikunta on jo pitkään puhunut Suomen huonosta kipuhoidon tasosta,- ja siitä lieneekin kysymys.
Niin kovaa kipua ei ole olemassakaan, jolle lääketieteessä ei keinoa löydy,- eikä se keino ole potilaan surmaaminen.
Pitkävaikutteinen, hoitamaton kipu, jota ei voi nimittää sietämättömäksi, jos sitä kerran pitkään sietää, on se ongelma.
Siis, kipu jota sietää, mutta on jatkuvaa, saa hermot riekaleeseen.
Se vie ihmisiä kiikkumaan hirsiköyteen,- tai muita tapoja. Siis, itse itselle tehtyjä elämänratkaisuja, jotka hyväksyn.
Ulkopuolisten tekemää päätöstä omasta kuolemastani en tule ikinä hyväksymään.
Mutta, kuten sanottua. Koko keskustelu potilaan surmaamisen puolesta on kovan linjan oikeistolääkärien agendaa.
Tyry
Voisitko vastata rehellisesti seuraavaan kysymykseeni: Jos olisit parantumattomasti sairas, ehkäpä halvaantunut, makaisit monen hengen huoneessa sairaalassa ja kivut yltyisivät sietämättömiksi, niin mitä sinä siinä tilanteessa haluaisit?
Sitäkö että saat sellaista kipulääkettä, joka ei sinua välttämättä auta, mutta on lääkintöhallituksen laillistamaa huumetta, kannabista joka saattaisi kipujasi lieventää, jotta saat vielä siellä kuorsauskonsertissa makoilla muutaman päivän kauemmin sitä kuolemaasi odotellen. Vai haluaisitko sitä vapauttavaa piikkiä?
Tyry
"Kun kipu on sietämätöntä, on elämää ilman eutanasiaakin hyvin vähän jäljellä,- ja tietoista tajuntaa vielä vähemmän."
Sori. Joogasin hetken ja join oluen, kas persekään ei ole puutunut, joten palaan sekentiksi kehään. BLim.
Tuo ylläoleva:
Olen ollut katsomassa kunnallisen terveyden pahoinpitelyn toimia -ihmisen mätien varpaiden pitämistä paikoillaan PUOLI VUOTTA tekemättä mitään ennekuin kuolema saapuu. Jo toisen varpaan osalta. Neljän VUODEN hidas elävältämätäneminen, lukuisia romahduksia,yhdestä askeleesta pihisevää hengitystä............Panacod tuo paska, joka
EI TOIMI KAIKILLA, kuten EI toimi fentanyylikään, syö ihmisen zombitilaan jossa ei ruusut kuki, eikä niiden värit KIINNOSTA edes.
Sillä ei ole SYYTÄ, VOIMAA, saati HALUA elää. On korkeintaan PAKONOMAINEN tunne olla että muut eivät joudu suremaan(kuinka kummallista tuo onkaan). HELVETTI maan päällä. Myös omaisille monesti.
En jaksa kanssasi sormimolista, sillä täytyy jatkaa harjoitteita.
Sen vaan sanon saatesanoiksi että kannattaa miettiä onko parempi, että ihminen joka ei ole lääkäri, arpoo eutanasian laittomuuden vuoksi itsemurhatavaksi piipullisen täyteistä, kuin se että hän saa siihen edes jotain kalmankalpean humaania(sekin kun kuuluu elämään)apua.
Ei tarvitse muiden moppailla näetsiemies?
sensillai ja hep.
Kirnu ja Tyry,
te taitatte peistä vakavasta asiasta.
Mielestäni ette ole asiantuntijoita, kuten ei ole kukaan nuori lääkäri, joka ei ole kohdannut elämän ja kuoleman rajakohtia.
Älkää siis viisastelko.
Jokainen normaali ihminen pitää kiinni elämästään loppuun saakka.
On kuitenkin sairauksia, joiden kestäminen on liikaa yksilölle. Mitä te olette niistä puhumaan?
En voi enkä halua esitellä yksityiskohtia, mutta lukekaa , hyvät ihmiset, Terhokodin ylilääkäri Hännisen näkemys.
Kuka voisi olla parempi asiantuntija?
"Jokainen normaali ihminen pitää kiinni elämästään loppuun saakka."
- Ehkäpä. Olen nähnyt kahden ihmisen kituvan sairaalassa. Kumpikaan ei tajunnut maailmasta enää mitään. Mömmöjä naamassa niin etteivät läheisiään tunteneet. JA SILTI kipulääkkeitä pantattiin. Vaikka pää sekaisin joistain opiaateista onkin, niin kivut ovat silti jäljellä.
Esko Seppänen puhui ihan oikeasta asiasta. Kivunlievitys on monesti olematonta. Vielä viimeisinä tunteina katsotaan kelloa, että jaahas nyt on huoneessa se ja se kipulääkkeen aika. Julmaa ja tarpeetonta.
"Mielestäni ette ole asiantuntijoita, kuten ei ole kukaan nuori lääkäri"
"Kuka voisi olla parempi asiantuntija?"
Se on riittävin asiantuntija, joka sanoo itse miltä kipu tuntuu ja mitä TAHTOO, ei esimerkiksi ylilääkäri hänninen tai sen enempää manninekaan.
Sen itse operaation voi porrastaa ja 'ritualisoida' kuinka lystää kunhan tahto täyttyy ilman mitään goredraamaa, kunniallisesti ja varmuudella.
Arvoisa Tuula. Minä en "viisastele" vaan käyn keskustelua,- ja tuon esille ilmiöitä, jotka koko ajan kovenevassa maailmojen yhteiskunnissa tulevat yleistymään, jos ahneudenaika ei pääty.
Elämme aikoja, jolloin maailma vain odottaa uutta Hitleriä tulevaksi.
"Olen nähnyt kahden ihmisen kituvan sairaalassa. JA SILTI kipulääkkeitä pantattiin."
Useimmin ihminen kituu siksi, että ei pääse sairaalaan.
Minä olen nähnyt useinkin sellaisen ilmiön, että hoitopaikassa pantataan ruoan antamista, joka lopulta johtaa kuolemiseen.
Dementoituneelta isältäni lopetettiin ruoan (syöttäminen) ja hän menehtyi.
Tuo tapa on yleinen dementia-hoitopaikoissa. Kun potilaan oma kyky syömiseen menee, ei häntä enää väkisinkään ruokita,- vaan annetaan mennä...
Oletteko huomanneet, että dementikot kuolevat usein hyvin, hyvin laihoina......
Eiköhän se riitä eutanasiaksi, kun vetää piuhat irti teholla ja sanoo, että lähden kotiin. Lopettaa lääkkeiden syömisen ja jos tuskat on niin kovat, ettei kestä, nappeja niin paljon, että elintoiminnot lamaantuvat. Elvytyskielto vielä päälle, jos ei eka kerralla nukahtaminen onnistu;=J
Lauri Topeliukselle
Oletko sama nimimerkki (?) joka kirjoittaa eräässä toisessa keskusteluketjussa seuraavasti:
"Liikkukaa läskit, niin ei tarvi ruokavaliota joka hetki miettiä!"
Ja kolmannessa
"Jotta tämäkään asia ei olis niin yksoikoinen, niin toki akuutit, kuolemanvaarassa olevat henkilöt leikataan samantien painosta ja pärstästä riippumatta. Sellaisesta vähän vähemmän kuolemanvaarassa olevasta, pikaisen laihdutuksen tarpeessa olevasta casesta en osaa sanoa mitään varmaa. Voi siis hyvin olla, että tällaisia rivakoita ja ronskeja dieettejä ja laihdutuskuureja määrätään. Tai siis "määrätään", ihminen lopulta itse päättää, että noudattaako kehotusta."
ja neljännessä:
"Eri asia sitten on lumevaikutus, joka sattuu olemaan todellinen asia ja jota voi jopa hyödyntää hoidoissa. Vaikuttaahan anestesialääkärin saatesanoin antama Panacod paljon enemmän kuin työkaverin pöytälaatikosta kaivama vastaava nappi. Eikö?"
Esko Seppäselle
Olet toiminut kunnioitettavasti eutanasia keskustelussa. Toivon Sinulle kaikkea hyvää. Aika auttaa, vaikka se kuulostaakin vanhalta kliseeltä. Jatkakaamme asiamme eteenpäin ajamista sitkeästi,omien vahvuuksiemme ja kykyjemme puitteissa.
Anne Karell
Eutanasia on homojen hommaa :D
Näin vakavasti ottaen Suomesta puuttuvat lait ja ennakkotapaukset. Niitä ei yksinkertaisesti kertakaikkiaan ole!
Jo 30-vuotta on ollut kehitteillä teknologia, joka täysin ohittaa lääkärit. Lääkärit usein lääkkeillään pyrkivät sammuttamaan ihmisen sydämmen. Sydän on keskuspumppu joka kuljettaa verta suoraan aivoihin. Veren kautta tulee happea(jota suodatetaan hengitysilmasta keuhkoilla)Hapen avulla aivot pysyvät pystyssä ja ihmisen perustoiminnot eli hengittäminen ja tajuissa pysyminen pelaavat.
Moderni eutanasiateknologia ohittaa sydämmen kokonaan ja menee suoraan aivoihin. Teho on moninkertainen. Ensinnäkin;tässä ohitetaan sydän, joka on vain keskusmoottori, ei itse "emotietokone" Toiseksi, eri ihmisillä on erillaiset sydämmet ja siihen liittyvät toiminnot. Ihmisten sydäntenlaatu vaihtelee heidän yleiskuntonsa mukaan, mutta aivot sensijaan ovat kaikilla ihan samanlaiset. Niiden perusrakenne ja niiden kyky varastoida happea(olematon)
Tämän takia tämä uusi teknologia saavuttaa huomattavasti parempia tuloksia. Sitä on myös testattu Sveitsissä Dignitasin toimesta. Alunperin tässä teknologia käytettiin hiilimonoksiidia(saadaan autojen pakoputkesta)ja Heliumia, mutta nyttemmin ollaan siirrytty entistä enemmän typen käyttöön. Typpeä käytetään autojen renkaiden täyttämiseen, ja sitä on käytännössä rajaton määrä hengitysilmassa(3/4)
Uusi teknologia ohittaa myös happimaskin käytön mikä on epävarma ja sopimaton tähän temppuun. Uusi eutanasiateknologia on helposti kaikkien saatavilla. Siinä ei käytetä lääkkeitä, lääkäreitä tai hoitajia, eikä myöskään välttämättä mitää ihmiselle vierasta kaasua(typpi ei ole sinulle vieras kaasuö. Hengität sitä parhaillaan)
Epäonnistumisen vaara on aina olemassa, mutta huomattavasti pienempi kuin lääkkeillä läträtessä. Käyttäen hyväksi tietojamme sekä sydänkohtausten että aivoinfraktien uhreista tiedämme hyvin pitkälle kuinka pitkään ihminen kestää vailla happea ilman vakavia aivovaurioita(käytännössä 5-minuuttia)Tiedämme myös aivojen hapen varastointikyvyn(olematon)ja kuinka ohittaa ihmisen luontaisen itsepuolustusreaktion(hiilidioksiidi, joka on ihmisten ja eläinten uloshengittämä kaasu, joka laukaiseen suljetussa tilassa tukehtusreaktion, ei niinkään hapen puute) Tempussa on varamekanismi perustuen siihen faktaan että aivosolut alkavat kuolla vasta noin 3-minuutin jälkeen, jolloin esim 100-sekunnin tajuttomuus ennen pussin repeytimistä esim liian kovassa kaasupaineessa ei hyvin suurella todennäkäisyydellä johta pysyviin aivovaurioihin. Uusi teknologia auttaa meitä myös mallintamaan "taikapussien" määrä typpitankeissa Helium ilmapalloja hyväksykäyttämällä, samoin kuin pussin täyttäymistä typellä(suhteututtuna Heliumilmapallon täyttymistä Heliumilla. Ne ovat käytännössä aivan samankokoisia, ja typpiatomi on 7-kertaa raskaampi kuin Heliumatomi, joten samassa kaasupaineessa se ei ainakaan yhtää nopeammin vuoda)Uusi teknologia on yhä kehitys ja testiasteella, mutta sitä voi jo nykyoloissa käytännössä testatat mallinuken kanssa, ja se käytännössä ohittaa lääkärit, hoitajat ja koko helahoidon. Typpi ei käytännössä näy ruumiinavauksessa. Suomessa itsemurhassa avustaminen tai neuvoa antaminen ei myöskään ole selvästi rikoslaissa erikseen kielletty perustuen sekä Oikeusministeri Koskisen että oikeusministeriön erilliseen lausuntoon, jossa käsitellään murhan suunnittelun kriminalisointia. Myöskään Raamatussa ei itsemurhaa olla erikseen mitenkään kielletty. Avain rauhalliseen kuolemaan on hengitysilmassa!
Kirjoita kommentti
Kommentoi 42 kommenttia